Hoitomuodon valinta

Psykoanalyyttinen psykoterapia

- kahdenkeskisyys -

Psykoterapian tavoite on auttaa asiakasta ymmärtämään itseään paremmin ja tulemaan tietoiseksi haitallisten toimintatapojen ja oireiden taustalla olevista tiedostamattomista tekijöistä. Psykoterapia hoitomuotona edellyttää potilaan omaa motivaatiota ja halua oppia ymmärtämään omaa toimintaa ja kokemuksia sekä vuorovaikutussuhteiden valintaperusteita ja niiden vaikutusta itseen. Yksilöterapian vaikutukset heijastuvat myös ympäristöön ja voivat mm. lisätä kykyä ottaa itsessä käyttöön eri puolia, kuten johtamisen ja vastuunottamisen taitoja.

Yksilöpsykoterapiassa sitoudutaan pitkäjänteiseen työskentelyyn. Intensiivisessä psykoterapiassa istuntoja on 2–3 kertaa viikossa, 45 minuuttia kerrallaan. Psykoterapiaprosessi kestää yleensä muutaman vuoden. Tarvittavan psykoterapian kestosta tehdään arvio haastattelun yhteydessä, ja arvio voidaan terapian kuluessa vielä tarkentaa. Pitkäkestoisessa psykoterapiassa on mahdollisuus työstää sisäistä kokemusmaailmaa ja löytää taustalla olevia hyvinvointia rajoittavia tekijöitä.

Myös konsultatiivinen terapia on mahdollista ja järjestettävissä tarpeen mukaan. 

Ajallemme on ominaista mielen sisältöjen poisleikkaaminen. Tällöin ajatteluun ja psyykkiseen prosessointiin tarvittava mielen kyky vaurioituu, ajattelu ja kommunikaatio heikkenevät ja reflektiokyky katoaa. Ilman reflektiota ihminen on kyvytön kannattelemaan omaa elämäänsä, tunteitaan, kokemuksiaan, haaveitaan, fantasioitaan ja merkityksenantoaan.

Reflektiivisen sisäisen keskustelun puuttuessa ihminen ei kykene suremaan, jolloin mielen sisäinen integraatioprosessi jää toteutumatta. Mieli ei kehity joustavaksi, vaan jää konkreettiseksi, mustavalkoiseksi ja kyvyttömäksi symboliseen työhön (kypsymisen edellytys). Tällainen mieli ei voi tavoittaa toisen mieltä eikä ymmärtää toista ihmistä empaattisesti. Kun arkisesta kommunikaatiosta puuttuvat läheisyys ja syvyys, inhimillinen kärsimys ja merkityksettömyyden tunne lisääntyvät.

Reflektiokyky on mentaalisen kasvun perusmuoto ja psykoterapia luo puitteet tämän kyvyn aktivoitumiseen ja kehittymiseen. Tällainen tunnetyö pohjaa sisäiseen motivaatioon, jota puolestaan ohjaavat tiedostamattomat voimat. Mielen sisäisen integraation lisääntyessä oman elämän ymmärtäminen ja rakentaminen helpottuvat. Usein prosessi kulkee menetysten ja pettymysten kautta, jotta tunnemaailmassa vapautuu energiaa uuteen suuntautumiseen. 

Psykoanalyysi

- syventyminen -

Psykoanalyysi on syvällinen tapa tutkia omaa sisäistä maailmaa ja sitä, miten menneisyytemme elää nykyhetkessä. 

Lähtökohtana on ajatus, että emme aina itse tiedä, miten olla suhteessa tunteisiimme, valintoihimme – emmekä aina tiedä, miten kohtaamme ja kohtelemme toisia ihmisiä. Osa kokemuksistamme ja ristiriidoistamme on tiedostamattomia, mutta ne voivat silti näkyä elämässämme ahdistuksena, masennuksena, tyytymättömyytenä tai toistuvina vaikeuksina ihmissuhteissa.

Psykoanalyysissa ei etsitä nopeasti yhtä selitystä tai ratkaisua. Tarkoituksena on luoda riittävästi aikaa ja tilaa vapaalle assosiaatiolle. Eli sille, että mieleen tulevia ajatuksia, tunteita, muistoja, unia ja mielikuvia voidaan tutkia yhdessä. Vähitellen myös sellainen, jolle ei aikaisemmin ole ollut sanoja tai mitä ei ole voinut ajatella, voi saada merkityksen.

Psykoanalyysissa viikoittaista tapaamiskertoja on enemmän, yleensä 3–5 kertaa viikossa. Tiivis työskentely mahdollistaa sen, että myös analyytikon ja analysoitavan välisessä suhteessa syntyviä tunteita ja kokemuksia voidaan tutkia. Siinä voivat tulla näkyviksi sellaiset suhteessa olemisen tavat, odotukset ja pelot, jotka toistuvat myös elämän muihin osa-alueisiin.

Psykoanalyysin tavoitteena ei ole muuttaa ihmistä joksikin toiseksi, vaan lisätä mahdollisuutta tuntea ja ymmärtää omaa mieltään. Kun tiedostamattomat kokemukset ja ristiriidat tulevat paremmin ajateltaviksi, myös mahdollisuus suhtautua itseensä, toisiin ihmisiin ja omaan elämään vapaammin voi kasvaa.Psykoanalyysiin sisältyy myös ajatus siitä, ettei kaikkea tarvitse tietää ennalta. Uutta voi syntyä, kun kahden ihmisen välille muodostuu tila, jossa kokemuksia voidaan ajatella yhdessä. Tässä mielessä muutos ei tarkoita valmiiksi asetettua päämäärää vaan mahdollisuutta löytää uusia tapoja ymmärtää itseään ja omaa elämäänsä.

Psykoanalyysissä, kuten kaikessa psykoterapiatyössä viitekehyksestä riippumatta, on monia lähestymis- ja painotuseroja asiantuntijoiden välillä. Itselleni psykoanalyysi tarkoittaa toisaalta älyllisesti kiehtovaa teoriarypästä, mutta potilastyössä psykoanalyysi toimii vahvana ja tehokkaana hoitomuotona kaikenlaisissa mielenterveysongelmissa. Koko psykoanalyysin teoriaryppään kaunein puoli on siinä, että sen käytännöllistäminen tuottaa kestävää ja pysyvää muutosta ihmisten elämään. Kyse ei siten ole vain rupattelutuokioista ja lepohetkistä psykoanalyysisohvalla, vaan psykoanalyysi on syvällinen sisäinen työ, jossa jatkuvasti syntyy uusia yhteyksiä ja rakentuu uuden elämän mahdollisuuksia. 

Psykoanalyysiprosessi ei voi olla helppo, koskaan, sillä muutoin ihminen tekisi sen yksin tai tekoälyavusteisesti. Mutta psykoanalyysiin tarvitaan toinen kokeva ihminen, elävänä ja tuntevana, jotta potilaan sisäinen maailma voi välittyä analyytikolle, myös niiltä puolilta, joille ei vielä löydy sanoja, vaan vain ruumiillinen tai kokemuksellinen ilmaus.  Vastaavasti analyytikko voi syvällisen ymmärtämisen kautta tulkinnoillaan avata potilaalle niitä mielen yhteyksiä, jotka ovat olleet katkenneet. Tällainen syvä korjaantuminen mahdollistuu vain tiiviissä hoidossa, jossa on riittävästi tilaa ja aikaa pysähtyä kokemuksen äärelle.

Ryhmäpsykoterapia

- yhdessä ajatteleminen -

Ryhmäprosessi on tehokas kuntoutusmenetelmä, jossa oman mielen toiminta ihmissuhteissa ja vuorovaikutustavat tulevat yhteistyön piiriin. Ryhmässä vapaat assosiaatiot ja unet ovat merkittävässä roolissa sekä yhteisenä matkana muiden ryhmäläisten kanssa. 

Yksilöstä ryhmään on luonnollinen kehityskulku. Vauva siirtyy jo muutaman vuoden iässä kohti sosiaalisia suhteita, yhteistyötä ja jakamista. Mentalisaatiokyky ja tunteiden metabolointikyky rakentuvat mielen toiminnaksi jo lapsuuden ihmissuhteissa ja ovat keskeisiä psyykkisen hyvinvoinnin kannalta. Silloin kun näissä  on vaurioita, ihminen tarvitsee toisen ihmisen tukea tavoittaakseen oman kykynsä ajatella sisäistä maailmaansa ja sulatella tunteitaan ja kokemuksiaan.

Ryhmä on merkityksen luomisen paikka. Silloin kun yksilön kyky ajatella voi hetkellisesti loppua, ryhmä voi jatkaa. Kokemus resonoi toisissa, saa uusia yhteyksiä ja muuttuu vähitellen merkitykseltään helpommin hyväksyttäväksi. Meidän ei tarvitse ajatella yksin – ymmärrys luo yhteyttä ja toivoa  

Ryhmässä ihminen saa kokemuksen, jossa toiset voivat ottaa vastaan hänen tunteensa, ajatella niitä, sulatella niitä ja kuvata niitä uusin sanoin ja mieltein – luoden näin ymmärrystä hämmennykseen. Erityinen kokemus on, kun ryhmä oppii ajattelemaan yhdessä – tällöin annetaan tilaa toisen kokemukselle, kuvataan, mitä se herättää itsessä, ja linkitetään se ryhmän uniin sekä aiempiin ryhmän kuvauksiin.

Tällä tavoin ryhmä alkaa toimia container–contained-funktiona; sisällyttäen kunkin kokemuksia itseen ja saamaan myös kokea, miten omat kokemukset tulevat sisällytetyiksi.  Kukin ryhmässä saa kokemuksellisesti tuntea, ettei oma mieli ole irrallinen sosiaalisesta maailmasta. 

Ryhmässä syntyy ajatteleva toivo, jossa nykyhetken tuska voidaan kohdata yhdessä. Kun yksittäisten ihmisten kokemukset alkavat resonoida keskenään, syntyy jotakin, mitä kukaan ryhmän jäsen ei olisi voinut tuottaa yksin. Merkitykset syntyvät yhdessä. Ryhmä voi ajatella, uneksia, ymmärtää, sisäistää ja kantaa sellaista, mikä yksittäiselle jäsenelle olisi vielä liian vaikeaa ajatella.

Psykoterapian ytimessä oleva toivo ei ole vain intrapsyykkinen ilmiö, vaan se rakentuu suhteessa toisiin ja laajenee ryhmässä. 

Ryhmässä syntyy jokaisessa istunnossa potentiaalinen tila, joka  mahdollistaa leikin, luovuuden ja uuden ymmärryksen. Ryhmässä merkitys syntyy ryhmäläisten välisessä yhteisessä psyykkisessä tilassa. Ryhmä pyrkii yhdessä muokkaamaan kokemuksia  vähitellen siedettävämmiksi, ajateltaviksi ja merkitykselliseksi. Mieli vapautuu liiallisesta kontrollista, kun kokemusta ei enää tarvitse evakuoida, vaan sen kanssa voidaan olla ja sitä voidaan ajatella. Tällöin mahdollistuvat myös todelliset suhteet, joissa voi kokea läheisyyttä, syvää yhteenkuuluvuutta ja ymmärrystä.

Ryhmä sitoutuu yhteisölliseen yhdessä kasvamiseen ja jatkuvaan muutokseen, jossa ei voi kontrolloida tapahtumia, mutta voi saada itselleen runsaasti ravintoa jaetusta mahdollisuudesta toisten kanssa.

Usein lapsuuden ihmissuhteet vaikuttavat omaan tapaan olla vuorovaikutuksessa. Ryhmässä saatu palaute ja empatia avaavat uudenlaista ymmärrystä itsestä ja elämän tuomiin kokemuksiin. Ryhmässä voi myös havainnoida itseään ryhmän jäsenenä ja toisten tuella voi totutella tekemään muutoksia omaan ryhmärooliinsa. Toiset ryhmäläiset toimivat kuin peileinä, jolloin voi alkaa nähdä omaa osuuttaan elämän valinnoissaan ja päätöksissään uudella tavalla. 

Muutoksen ytimessä on niiden tiedostamattomien fantasioiden uudelleen jäsentyminen, jotka tahtomattamme ohjaavat tunteitamme ja toimintaamme. 

Psykoanalyysin perusajatuksia

- tiedostamattoman ymmärtäminen keskeistä -

Psykoanalyyttinen ajattelu pohjaa kokonaisvaltaiseen ihmiskäsitykseen, jossa tiedostamaton todellisuus tunnistetaan yhtä merkitsevänä kuin konkreettinen todellisuus. Tiedostamaton näyttäytyy arjessa esimerkiksi unissa, erilaisissa peloissa ja pakkotoiminnoissa. Oikeastaan tiedostamaton näyttäytyy kaikessa kokemisessamme ja tunteissamme, vaikuttaen motivaatioomme, toimintaamme ja valintoihimme. Sigmund Freudin jälkeen psykoanalyysia ovat kehittäneet monet teoreetikot, joista pioneereina mainittakoon Melanie Klein, Susan Isaacs, Hanna Segal, Wilfred Bion, Donald Winnicott ja Ronald Britton. 

Freudin teoriaa jatkaen Klein pyrki tarkentamaan tiedostamaton fantasian (phantasia) käsitettä. Vaikka käsite on huterasti sanallistettavissa, se elää meissä jatkuvasti kaikessa vuorovaikutuksessamme ja ajattelussamme. Tarkimmin sen sanoittaneen Friedrich Nietzsche: "If you gaze long into an abyss, the abyss also gazes into you." Myös unien kautta tiedostamaton fantasia on tavoitettavissa ja sanoitettavissa, eli symboleiden kautta, kokemuksellisena todellisuutena. Klein myös hahmotteli ihmisen mielen rakentumista tavalla, joka on varsin käyttökelpoinen ajattelun ja ymmärtämisen apuväline kliinisessä työssä.

Segal eritteli konkreettisen symbolin ja sen edustuksen, eli symbolin merkityksen. Mielen toiminnan kannalta oleellista on, että mieli löytää kyvyn symboliseen prosessiin, sillä mieli ei ole konkreettista – se ei asu vain aivoissa, vaan koko ruumiissamme. Ruumiissamme kannamme erilaisia tuntemuksia, jotka etsivät muotoa, kuvaa tai sanoja, joilla ne voidaan selittää. Kehollinen kokeminen ja sen lukutaito ovat osa itsen ymmärtämistä ja tuntemista. Erityisesti omien rajojen hahmottamisessa ruumiin lukutaito on tärkeä. 

Britton puhuu paljon surutyön merkityksestä ihmisen kehityksessä ja psyykkisessä korjaantumisessa. Menetyksiä emme elämässä voi välttää, ja siten niiden käsittely, muiston muodostus ja irti päästäminen ovat keskeisiä mentaalisen kehityksen kannalta.